Kauneutta etsimässä – Kahdella kurpitsalla takaisin menneisyyteen

Perjantai 20.11.2026

Eilen kaupassa huomasin alekorissa pieniä kurpitsoita. Toinen maksoi 70 senttiä ja toinen 55 senttiä.

No, eihän niitä siihen voinut jättää! Kaksi kurpitsaa yhteensä 1,25 euroa. Ei siinä nyt kovin suurta taloudellista riskiä otettu. 😄

Tänään mie sitten päätin tehdä niistä sosekeittoa.

Kurpitsat pilkoin kattilaan, perään sipulia, valkosipulia, kasvislientä ja vettä. Annoin kiehua pehmeiksi ja surautin sauvasekoittimella sileäksi. Sitten vähän valkopippuria, suolaa, tilkka siirappia ja lopuksi kookoskermaa.

Ja voi että, kun tuli hyvää!

Sellaista pehmeää, täyteläistä ja lämmittävää keittoa, joka sopii just tämmöiseen marraskuun harmauteen.

Ja sitä tuli paljon! Söin itse ja sain vielä monta rasiallista pakkaseen. Sieltä on sitten talven mittaan mukava napata eväät hoitolalle mukaan.

Mutta siinä keittoa tehdessäni tuli mieleen, että eipä taida kovinkaan moni tietää miun olevan koulutukseltani myös kokki, tarjoilija ja ravintolaesimies.

Niin, että kyllä mie muutakin osaan kuin rasvata naamoja ja hoitaa varpaita! 😄

Oikeastaan ravintola-ala on ollut osa miun elämää ihan lapsuudesta asti.

Kun mie olin eskari- ja alakouluikäinen, vanhempani ja kummini pitivät Savonlinnassa Perhehotelli Hospitsia. Se on vielä nykyäänkin tunnettu ja arvostettu paikka. Oikeastaan äitini pelasti koko talon. Se oli aika huonossa kunnossa siihen aikaan. Hotellin nykyinen värikin, ”kartanon keltainen” on äitini ansiota. Talo oli ennen ankean harmaa. Se keltainen on hieno väri.

Siinä ympäristössä tuli kasvettua. Ravintola- ja hotellimaailma ei ollut miulle mikään vieras ja ihmeellinen asia, vaan osa ihan tavallista elämää.

Myöhemmin kummini ja isäni työskentelivät Kylpylähotelli Casinolla vuosikymmeniä. Ei siis ihme, että miekin lopulta päädyin opiskelemaan ravintola-alaa.

Ja niissä töissä vierähtikin monta vuotta.

Sitten jossain vaiheessa alkoi tuntua, että haluaisin tehdä jotain muuta. Oppia uutta, kokeilla jotain erilaista.

Niinpä lähdin opiskelemaan kosmetologiksi.

Aika erilainen maailma, voisi joku ajatella. Kattilat ja kauhat vaihtuivat hoitovoiteisiin ja kasvonaamioihin.

Mutta kun tarkemmin miettii, niin onhan niissä aika paljon samaakin.

Molemmissa tehdään töitä ihmisten kanssa. Molemmissa tarvitaan ammattitaitoa, tarkkuutta ja kädentaitoja. Ja molemmissa voi omalla tekemisellään tuottaa toiselle hyvää mieltä.

Eikä se vanha ammattitaito mihinkään ole kadonnut, vaikka en enää ravintolakeittiössä työskentelekään.

Tykkään edelleen laittaa ruokaa. Välillä kokeilen jotain uutta, välillä teen ihan tavallista kotiruokaa. Eikä kaiken tarvitse olla mitään hienoa. Joskus parhaat ruoat syntyvät juuri siitä, mitä sattuu löytymään.

Niin kuin tänään.

Kaksi alekorin kurpitsaa, vähän muita aineksia ja kattilallinen hyvää keittoa.

Että semmoinen keittopäivä tänään.

Ja nyt miulla on pakastimessa monta rasiallista lounasta odottamassa. Saa nähdä, montako kertaa talven aikana ehdin kehua itselleni, miten hyvä ostos ne 1,25 euron kurpitsat olivat. 😄

Inka

Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.