
Kauneutta etsimässä
Keskiviikko 11.11.2026
Kun sormet jäätyy, mutta into ei lopu 🎶
Tänään läksin työpäivän jälkeen Savonlinnaan keikkakanttorikurssin harjoituksiin. Tällä kertaa harjoiteltiin Pääskylahden kappelissa, koska Talvisalon urut olivat huollossa.
Ja taas oli miulla vähän uudenlaista opeteltavaa!
Pääskylahden kappelin urut ovat nimittäin erilaiset kuin Talvisalon tai Sulkavan kirkon urut. Jo koskettimien väritys on erilainen, ja jännästi sekin vaikuttaa soittamiseen. Mutta voi miten kaunis ja pehmeä ääni niissä uruissa onkaan! ❤️
Tänään harjoiteltiin tulevia Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia varten. Kokeiltiin erilaisia säestystapoja ja tekniikoita, ja kyllä siinä taas riitti aivoille ja sormille töitä.
Seuraava kurssikerta on jo ensi viikolla, joten nyt pitäisi ehtiä käydä Sulkavan kirkossa harjoittelemassa ainakin pari kertaa.
Siinä on vaan yksi pieni ongelma. Sulkavan kirkkoa ei pidetä talvella lämpimänä. Siellä pystyy näin kylmään aikaan soittamaan sellaiset 30–45 minuuttia, ennen kuin sormet alkavat olla niin jäässä, ettei soittamisesta tule enää yhtään mitään. 😅
Täytyy siis yrittää käydä harjoittelemassa pienissä pätkissä, vaikka useampana päivänä peräkkäin. Se on sitten toinen juttu, mistä sen ajan taas repäisee. Kun tuntuu, ettei vuorokaudessa ole muutenkaan tarpeeksi tunteja kaikkeen, mitä haluaisi tehdä.
Mutta on se urkujen soittaminen vaan hauskaa ja uruissa on kaunis ääni! Sopii hyvin tälläiselle kauneuden etsijälle.
Pianonsoittoon verrattuna siinä on ihan oma maailmansa. Kun pianolla soitetaan käsillä, niin uruissa pitää saada vielä jalatkin mukaan touhuun. Ja mielellään niin, että kaikki tekisivät oikeita asioita vielä samaan aikaan! 😂
Välillä tuntuu, että mitenhän ihmeessä mie saan nämä kaikki raajat toimimaan yhteistyössä. Mutta enköhän mie tämänkin opi.
Olen nyt puolisen vuotta perehtynyt urkujen soittamisen saloihin, ja kyllä mie huomaan, että kehitystä on tapahtunut. Sellaiset asiat, jotka alussa tuntuivat ihan mahdottomilta, alkavat pikkuhiljaa sujua.
Ja se on muuten aika ihana tunne, kun huomaa oppivansa jotain uutta.
Mie taidan olla semmoinen ikuinen opiskelija.
Kun mietin elämääni taaksepäin, niin olenhan mie opiskellut yhtä sun toista. Ja kaikki ne ammatitkin, joita olen itselleni hankkinut, vaativat jatkuvaa uuden oppimista. Maailma muuttuu, tieto lisääntyy ja vanhoja tapoja pitää välillä uskaltaa kyseenalaistaa.
Mutta se sopii miulle. Tykkään oppia, kokeilla ja haastaa itseäni. En oikein osaisi kuvitella sellaista elämää, jossa kaikki olisi jo valmista eikä mitään uutta olisi enää opeteltavana.
Vaikka välillä voisi kyllä olla ihan mukavaa, jos ei tarvitsisi koko ajan opetella jotakin. 😄
Mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa.
Nyt pitäisi vaan löytää kalenterista ne muutamat harjoitteluhetket ja muistaa pukea kirkkoon tarpeeksi lämpimästi.
Villasukat jalkaan ja urkujen ääreen! 🎹❤️
Inka 🎶
Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.
