Kauneutta etsimässä – Perjantai 13. päivä, ensilumi ja tapetointimestarin oppipoika

13.11.2026

Perjantai ja kolmastoista päivä! Mikäs sen sopivampi päivä ensilumelle. 😄

Tänään saatiin nimittäin kunnon muistutus siitä, että talvi on sieltä kohta tulossa. Tosin mitään kaunista, hiljalleen leijailevaa lumisadetta ei nähty, vaan taivaalta tuli räntää melkein koko päivän. Sellaista oikein märkää ja inhottavaa, joka kastelee kaiken mahdollisen. Huoh..

Mutta myöpä osataan varautua!

Päivä aloitettiin hevosten kaviohuollolla. Viksu sai alleen uudet talvikengät ja Sepon kavioita vähän vuoltiin. Nyt ei haittaa, vaikka talvi tulisikin. Myö ollaan heppojen kanssa valmiita!

Kaivoin varastosta molemmille myös kelin mukaiset talvitakit. Nyt on hevoset loimitettu suunnilleen hännästä korviin. Onhan se mukavampi heidänkin aitauksessa touhuta, kun ei tarvitse seistä koko päivää läpimärkänä. Vaikka hevoset toki kestävät kaikenlaisia kelejä, niin kyllä mie tykkään, että niillä on mukavat oltavat. Eikä sitten kasvattaisi niin pitkää talvikarvaa. Se, kun on niin hankala saada kuivaksi, jos vaikka ratsastaessa tulee hepalle hiki.

Päivällä ehdin tehdä taas vähän työhommia, mutta sitten olikin aika lähteä ihan uudenlaisiin opintoihin.

Nimittäin tapetointikouluun!

Ja nyt sie saatat ihmetellä, että miten ihmeessä tämän ikäinen ihminen ei ole koskaan tapetoinut. 😂

No, siihen on kuulkaas oikein hyvä selitys.

Miulla on kummitäti, joka on varsinainen tapetointimestari. Hän on tapetoinut vuosikymmenten aikana varmaan puolen suvun huushollit. Ja kummisedän kanssa he ovat laittaneet tapetit myös kaikkiin miun asuntoihin, joissa tapetointia on tarvittu.

Mie olen kyllä ollut monta kertaa apuna. Ojennellut tavaroita, pitänyt tapettia ja tehnyt kaikenlaista pientä. Mutta eipä ole tarvinnut itse kiivetä tikkaille ja ottaa koko hommaa haltuun. Kun suvussa on ollut oma mestari, niin mitäpä sitä hyvää järjestelmää muuttamaan!

Mutta nyt on aika tehnyt tehtävänsä.

Kummitäti ja kummisetä ovat jo ikääntyneet, eikä täti enää halua kiipeillä tikkailla. Ja ymmärrän sen oikein hyvin.

Niinpä tänään tehtiin suvun tapetointihistoriassa merkittävä päätös: oli aika suorittaa sukupolvenvaihdos! 😄

Mestari siirtää osaamistaan seuraavalle sukupolvelle, ja oppipoika yrittää parhaansa mukaan painaa kaikki niksit mieleensä.

Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka monta huushollia ja seinää tässä elämässä vielä tulee tapetoitavaksi. Jos ei itselle, niin ehkä joskus omille tyttärille. Ja olisihan se mukava osata tehdä itsekin, eikä aina tarvitsisi etsiä jotakuta muuta hommiin.

Eihän tapetointi tietenkään mitään rakettitiedettä ole. Mutta kyllä siinäkin on monta sellaista pientä jippoa, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin on tapettivuota kädessä ja tapettiliimaa vähän siellä sun täällä.

Ja tänään opin ainakin yhden tärkeän asian.

Tapetin laadussa ei kannata aina säästää!

Meillä oli nimittäin onneksi oikein laadukasta tapettia. Ja kylläpä oli mukava huomata, miten nätisti se asettui seinälle. Ihan toista kuin jotkut halvat alelaarin paperitapetit, joiden kanssa on joskus saanut tapella ihan tosissaan.

Tää tapetti käyttäytyi oikein mallikkaasti. Melkein voisi sanoa, että se meni seinälle ihan kiltisti.

Nyt vaan toivotaan, että se on siellä vielä huomennakin! 😂

Koko huonetta ei tänään saatu valmiiksi, joten remonttihommat jatkuvat vielä. Pikkuhiljaa uusi talo alkaa kuitenkin saada valmiimpaa ilmettä. Vielä menee hetki ennen kuin uudet asukkaat pääsevät muuttamaan sinne.

Ja nyt mie oon vihdoin kotona.

Tässä mie istun ja kirjoittelen päivän tapahtumia muistiin, mutta eipä tämä päivä vielä tähänkään lopu.

Seuraavaksi pitäisi lähteä hakemaan hevoset yöksi talliin. Ja voin jo melkein arvata, että ne talvitakit ovat tämän päivän räntäsateen jäljiltä melkoisen märät. Siispä loimet pannuhuoneeseen kuivumaan ja hevoset yöpuulle.

Ja sitten olisi vielä yksi pieni homma.

Pitäisi opetella yksi laulu huomista naiskuoro Bell Canton juhlakonserttia varten!

Mie olen itsekin entinen belcantolainen, ja nyt meidät vanhat laulajat on kutsuttu mukaan laulamaan yhteiseen ohjelmanumeroon. Onpa mukava päästä pitkästä aikaa laulamaan vanhojen kuorokavereiden kanssa.

Huomenna tiedossa siis Savonlinna-päivä, joten tiedossa on vähän toisenlaista ohjelmaa kuin tämän päivän kaviohuoltoa ja tapetointia.

Mutta sitä mie tässä mietin, että on se elämä aika mukavan monipuolista.

Aamulla hevosten talvivarustelua, päivällä töitä, illalla tapetointikoulua ja vielä ennen nukkumaanmenoa kuorolaulun harjoittelua. Ja, kun miettii koko viikkoa, niin onpahan miulla hyvin erilaisia päiviä sit kuitenkin. En ole itse sitä koskaan niin ajatellut, mutta nyt kun näitä päiviä kirjoittaa ylös, niin huomaan tän.

Mutta eipähän pääse sammaloitumaan! 😄

Ja jos joku väittää, ettei vanha koira opi uusia temppuja, niin tervetuloa katsomaan miun tapetointiharjoituksia.

Tosin kysykää vasta huomenna, pysyivätkö ne tapetit seinässä. 😂

Hyvää viikonloppua! 💚

Inka

Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.