Kauneutta etsimässä – Lauantai täynnä musiikkia, putkihommia ja rikkinäisiä hevosloimia
La 14.11.2026
Tämä lauantai alkoi ihan perinteisissä merkeissä. Hevoset ulos, aamuruuat eteen, tallin siivous ja muut aamutoimet. Ei siis mitään kovin erikoista. Ihan tavallista maalaiselämää täällä meillä.
Mutta sittenpä päätin, että tänään syödäänkin aamupalaa vähän pidemmän kaavan mukaan!
Tein meille Jyrin kanssa oikein kunnon viikonloppubrunssin. Paistettiin pekonia ja munakokkelia, ja oli meillä tuoretta mangoakin. Ja voi että, miten hyvää se mango oli! Just sopivan kypsää ja makeaa. Mie niin tykkään mangosta!
Joskus sitä miettii, miten pienestä voikaan tulla hyvä mieli. Ei siihen aina mitään ihmeellistä tarvita. Riittää, että saa istua rauhassa pöydän ääressä ja syödä hyvää aamupalaa ilman kiirettä.
Mutta eipä sitä koko päivää pöydässä istuttu.
Pääsin nimittäin Jyrin mukaan työkeikalle asiakkaan kesämökille. Tällä kertaa oli vuorossa putkihommia!
Tai no, sanotaanko näin, että Jyri taisi olla enemmän siellä hommissa ja mie vähän vaan apujoukoissa. 😄
Mutta mukana kuitenkin! Ja onhan se mukava välillä päästä katsomaan ihan toisenlaisiakin töitä kuin näitä omia kauneudenhoidon hommia.
Sitten olikin aika vaihtaa putkihommat vähän toisenlaisiin tunnelmiin ja suunnata Savonlinnaan.
Naiskuoro Bel Canto vietti nimittäin 40-vuotisjuhlaansa juhlakonsertin merkeissä.
Ja voi että, miten hieno konsertti olikaan!
Kuoronjohtaja Leena on tehnyt kyllä todella hyvää työtä kuoron kanssa. Sointi oli kaunis, laulaminen puhdasta ja kokonaisuutta oli ilo kuunnella. Kyllä siinä huomasi, että musiikin eteen on tehty töitä.
Ja olihan se mukava päästä itsekin lavalle!
Meidät entiset belcantolaiset oli kutsuttu mukaan laulamaan yhteiseen ohjelmanumeroon, Thank You for the Music.
Siinä sitä sitten seisottiin taas kuorolaisten joukossa laulamassa. Ja kylläpä tuntui tutulta ja mukavalta!
Ja arvaapas mitä?
Taisin siinä samalla vähän luvata, että tulen takaisin kuoroon laulamaan. 😂
Niin siinä sitten kävi!
Mutta kun oikein rupesin miettimään, niin eihän se nyt mikään mahdoton ajatus olekaan. Bel Canton harjoitukset ovat keskiviikkoisin Savonlinnassa, ja mie käyn siellä muutenkin keikkakanttorikurssilla.
Siihen peräänhän sitä voisi ihan hyvin käydä vielä vähän laulelemassa.
Tai no, katsotaan nyt, miten hyvin tämä suunnitelma toimii käytännössä. Kun ei nuo miun päivät muutenkaan ihan tyhjyyttään kumise. 😄
Mutta musiikki on kyllä sellainen asia, jolle haluaisin löytää elämässä enemmän aikaa. Ja onhan yhdessä laulamisessa jotain sellaista, mitä ei yksin laulaessa saa. Se tunne, kun monta erilaista ääntä sulautuu yhdeksi kauniiksi kokonaisuudeksi.
Konsertin jälkeen ajelin kotiin, eikä tässä illalla ole sitten enää mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Vähän huilimista ja television katselua.
Ja ihan hyvä niin.
Ei kai sitä joka hetki tarvitse olla jotain tekemässä. Vaikka välillä tuntuu, että miulla on sellainen sisäänrakennettu moottori, joka yrittää keksiä tekemistä silloinkin, kun voisi ihan hyvin olla tekemättä mitään.
Mutta eipä se pää ihan kokonaan osannut levätä tänäänkään.
Nimittäin hevosten loimiasiat pyörivät mielessä.
Talvi on tulossa, ja nyt pitäisi saada hevosille kunnolliset loimet käyttöön. Tai oikeastaan loimiahan meillä on vaikka kuinka paljon. Varmaan miljoona!
Mutta siinäpä se ongelma onkin.
Meillä on miljoona loimea, mutta ei välttämättä yhtään täysin ehjää! 😂
Nämä meidän nuoret hevoset ovat nimittäin olleet aikamoisia riiviöitä. Loimista puuttuu solkia, jossain on pieni repeämä ja jostain on taas joku remmi lähteny livohkaan.
Eikä niissä muuten olisi mitään vikaa. Ihan käyttökelpoisia loimia, kunhan joku vaan korjaisi ne.
Ja arvaapas, kuka se joku taitaa olla?
No mie tietenkin!
Pitäisi siis joku päivä kaivaa ompelukone esille ja perustaa tänne oikein hevosten loimikorjaamo. Kursia repeämät kasaan, vaihtaa solkia ja katsoa, saisiko niistä vielä kunnollisia talvitakkeja.
En nimittäin millään viitsisi ostaa uusia, kalliita loimia, kun tiedän, että parhaassa tapauksessa ne saattavat pysyä ehjinä jopa kokonaiset kaksi tuntia!
Sen jälkeen joku on jo ehtinyt kokeilla, kuinka hyvin kaverin loimi kestää hampailla repimistä.
Ja voin kertoa, ettei se aina kestä. 😅
Mutta tämmöistä se elämä hevosten kanssa on. Aina löytyy jotain korjattavaa, huollettavaa tai hankittavaa. Ja vaikka välillä vähän harmittaa, niin enpä mie osaisi kuvitella elämää ilman niitäkään.
Nyt taidan kuitenkin jättää ne loimet vielä odottamaan.
Tänään on ollut oikein mukava päivä. On ollut hyvää ruokaa, vähän työntekoa, hienoa musiikkia, vanhoja tuttuja ja sopivasti joutenoloakin.
Ja taisinpa hankkia itselleni yhden uuden viikoittaisen menonkin!
Tai oikeastaan vanhan harrastuksen takaisin.
Katsotaan nyt, miten tässä käy. Pitäisiköhän miun alkaa opetella sanomaan joskus myös ei? Vai onko se jo menetetty taito? 😂
Mutta nyt hyvää yötä!
Huomenna on taas uusi päivä ja varmasti jotain uutta ihmeteltävää. 💚
Inka
Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.

