Kauneutta etsimässä – Karjalanpiirakoita, glögiä ja marraskuinen pulahdus
Lauantai 21.11.2026
Kyllä se ihminen on kummallinen otus. Ensin lämmitetään sauna, että saadaan kunnon löylyt, ja sitten mennään vapaaehtoisesti marraskuiseen järveen palelemaan. Ja kaiken huipuksi siitä vielä nautitaan! 😄
Mie nimittäin tykkään talviuinnista. Aina kun vaan on mahdollisuus, niin avantoon on päästävä. Tänään ei tosin tarvinnut avantoa etsiä, sillä Saimaa oli vielä ihan sulana.
Mutta ei se vesi siitä yhtään lämpimämmältä tuntunut!
Veteen mennessä sai hetken puhallella ja totutella kylmyyteen. Mutta se tunne, kun nousee vedestä! Virkeä olo ja sellainen mukava lämpö, joka alkaa pikkuhiljaa levitä koko kroppaan.
Mutta eipäs mennä asioiden edelle.. Tämä lauantai alkoi nimittäin ihan muissa merkeissä.
Tänään mie lähdin jo valoisan aikaan kaverin luokse. Oltiin sovittu, että lähdetään yhdessä patikoimaan. Käveltiin luontopolku ja pysähdyttiin laavulle paistamaan makkarat. Mukana oli glögiä ja sämpylää ja espanjalaisia juustoja.
Marraskuinen metsä ei ehkä koreile väreillään, mutta siinä on oma viehätyksensä. Jotain ruskaa ainakin suolla oli jäljellä. Ja karpaloita vaikka miten paljon. Ja kanttarellejakin nähtiin. On se kyllä jännä, miten nuotiolla paistettu makkara maistuu ihan erilaiselta kuin kotona pannulla käristetty!
Patikoinnin jälkeen mentiin kaverin luokse, mutta ei suinkaan sohvalle lepäilemään.
Meillä oli nimittäin karjalanpiirakkatalkoot edessä!
Kaveri oli viimeksi tehnyt karjalanpiirakoita anoppinsa kanssa joskus parikymmentä vuotta sitten. Nyt päätettiin verestää vanhoja taitoja.
Ja kyllä niitä piirakoita syntyikin! Kaulittiin, täytettiin ja rypytettiin oikein urakalla. Siinä samalla tuli tietysti parannettua maailmaa ja vaihdettua kuulumisia.
Piirakat laitettiin raakoina pakkaseen odottamaan parin viikon päästä pidettäviä kaverin pojan ylioppilasjuhlia. Sitten ne saa paistaa tuoreina juhlapöytään.
On siinä vaan jotain mukavaa, kun tehdään yhdessä. Ei tarvitse olla kiire eikä kaiken tarvitse olla viimeisen päälle täydellistä. Ja onhan itse tehdyissä karjalanpiirakoissa ihan eri tunnelma kuin kaupan pakastealtaasta haetuissa.
Kun piirakkatalkoot oli saatu päätökseen, päästiin saunaan. Ja sieltä sitten sinne järveen, mistä tämän tarinan aloitinkin.
Kyllä mie tykkään näistä päivistä, jolloin saa tehdä kaikenlaista mukavaa hyvässä seurassa. Eikä tarvitse lähteä maailman ääriin saadakseen vähän vaihtelua arkeen.
Tänään tuli ulkoiltua, syötyä hyvin, tehtyä juhlavalmisteluja ja käytyä uimassa. Ja ennen kaikkea vietettyä aikaa ystävän kanssa.
Aika paljon mahtui yhteen marraskuiseen lauantaihin.
Ja mikä parasta, nyt on taas yksi hyvä syy odottaa talvea. Kunhan järvi jäätyy, pääsee ihan oikeaan avantoon! 😄
Inka
Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.

