Kauneutta etsimässä – Sunnuntai, jolloin ei pitänyt tapahtua mitään ihmeellistä

Sunnuntai 15.11.2026

Tiedätkös sen tunteen, kun illalla miettii, että mitähän sitä tänään oikein tuli tehtyä? Ei muka mitään ihmeellistä, mutta kun alkaa muistella, niin onhan sitä taas ehtinyt vaikka mitä! 😄

Aamu alkoi tuttuun tapaan hevosten hoidolla. Hevoset ulos, tallin siivous ja muut aamupuuhat. Sen jälkeen nautittiin Jyrin kanssa taas oikein kunnon viikonloppubrunssi. On se vaan mukava joskus syödä aamupalaa ihan rauhassa ja pitkän kaavan mukaan. Tästä taitaa tulla meille jo viikonloppuperinne..

Päivällä Aino tuli ratsastamaan Viksulla, ja myö päätettiin lähteä metsään maastolenkille. Mie otin Sepon mukaan käsihevoseksi, eli kävelin itse sen vierellä.

Ja tänään laitettiin Sepolle vähän tavallista enemmän varusteita päälle!

Laitoin sille suojat sekä etu- että takajalkoihin ja selkään juoksutusvyön. Eihän se niitä kaikkia olisi varsinaisesti maastokävelyllä tarvinnut, mutta tässä olikin ihan toinen tarkoitus.

Meillä on nimittäin aloitettu Sepon kanssa pikkuhiljaa työhön tutustuminen.

Seppo on nyt kaksivuotias hevosenalku, ja tarkoitus olisi vähitellen totuttaa sitä kaikenlaisiin varusteisiin ja uusiin asioihin.

Kun lähdetään töihin, niin silloin puetaan suitset, kuolaimet, jalkasuojat ja joskus vaikka heijastinloimi. Kaikkeen tähän on hyvä totutella rauhassa, ettei sitten myöhemmin tarvitse ihmetellä, mitä ihmeen kapistuksia sitä oikein selkään ja jalkoihin ilmestyy.

Ja nyt kun on metsästysaikakin, niin näkyvyyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. On hyvä, että sekä ihmisellä että hevosella on kunnolla väriä päällä. Ettei kukaan vaan erehdy luulemaan meitä hirviksi! 😅

Seuraavaksi Seppo saa joku päivä satulan selkäänsä. Sen kanssa sitten kävellään ja totutellaan. Ja kun kaikki sujuu rauhallisesti, niin aikanaan siellä selässä istuu joku ihminenkin.

Mutta ei vielä kiirehditä sinne asti.

Miusta nuoren hevosen koulutuksessa on tärkeää, että asiat tehdään pikkuhiljaa ja hevosen ehdoilla. Että uusiin asioihin saa tutustua rauhassa eikä mistään tarvitse tehdä suurta numeroa.

Silloin työnteko pysyy hevoselle mukavana ja turvallisena asiana.

Ja Seppo on kyllä sellainen tapaus, että sen kanssa saa välillä olla tarkkana, mitä se seuraavaksi keksii. 😄

Mutta kylläpä oli mukava metsälenkki! Päästiin totuttautumaan pariin ohi ajavaan autoonkin. Se vähän molempia hepoisia jännitti.

Tosin yksi osallistujista oli lenkin jälkeen aivan loppu.

Ja se ei ollut Seppo.

Se olin nimittäin mie! 😂

Taisi tulla vähän turhan pitkä ja rankka kävelylenkki tälle miun selälle. Kotiin tullessa tuntui kyllä siltä, että mie en kävele enää koskaan.

Mutta hyvähän se on välillä itsekin kävellä tavallisia aamulenkkejä enemmän. Ei se kunto ainakaan sohvalla makaamalla parane.

Eikä päivä siihen toki loppunut.

Lähdettiin nimittäin Jyrin kanssa katsomaan yhtä taloa, joka on herättänyt meissä vähän kiinnostusta.

Niin, että josko sitä vielä yksi talo ostettaisiin!

Mutta ei nyt innostuta liikaa. 😄

Käytiin katsomassa paikkoja, ja nyt täytyy vähän miettiä ja laskeskella, olisiko siinä mitään järkeä. Hintapyyntökin tuntuu meistä vähän korkealta.

Mutta nämähän ovat neuvottelukysymyksiä. Katsotaan nyt, mitä tästä tulee, vai tuleeko yhtään mitään.

Ainahan sitä saa suunnitella ja tutkia mahdollisuuksia. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä vielä eteen tuo.

Sitten käytiin vielä kummitädin ja kummisedän luona iltakahvilla ja poikettiin kaupassa ennen kotiin tuloa.

Ja illalla päästiinkin sitten ihan toisenlaisiin maisemiin.

Keisarinna Sissin maailmaan!

Netflixiin oli tullut Keisarinna-sarjan kolmas kausi, ja pakkohan sitä oli päästä katsomaan.

Keisarinna Elisabeth, eli Sissi, on nimittäin meidän perheessä vähän tavallista tutumpi henkilö.

Miun äiti on tehnyt vuosien aikana aivan valtavan työn Sissin pukujen parissa. Hän on valmistanut noin 60-senttisille nukeille kopioita niistä vaatteista, joita keisarinna Elisabethin tiedetään oikeasti käyttäneen.

Ja niistä on syntynyt kokonainen näyttely!

Näyttely on ollut esillä Keuruulla, Lievestuoreella, Sulkavalla ja Savonlinnassa, ja ollaanpa käyty sen kanssa kahteen kertaan Budapestissakin.

Ensi vuonna olisi tarkoitus viedä näyttely todennäköisesti taas Savonlinnaan.

Siinä on muuten ollut äidillä aikamoinen työ. Kun ajattelee, millaisia yksityiskohtia niissä keisarinnan puvuissa on ollut, ja kaikki on pitänyt toteuttaa niin pieneen kokoon!

Niinpä tätä Netflixin sarjaa tulee katsottua vähän eri silmin.

Välillä miettii, että meniköhän tapahtumat oikeasti noin? Vai onkohan käsikirjoittaja ottanut vähän taiteellisia vapauksia?

No, eihän historiallinen draamasarja mikään dokumentti ole. Mutta hauska sitä on katsoa ja samalla miettiä, mitä Sissin elämästä oikeasti tiedetään.

Ja onhan se maailma pukuineen ja palatseineen aivan kiehtova.

Siinäpä se sunnuntai sitten oikeastaan menikin.

Aamulla tallihommia, päivällä hevosen koulutusta ja metsälenkkeilyä, vähän talokauppojen pohdiskelua, sukulointia ja lopuksi vielä vierailu Itävallan keisarilliseen hoviin. 😂

Eikä muka mitään tullut tehtyä!

Mutta tiedätkös, kyllä mie olen sitä mieltä, ettei sunnuntaina tarvitsekaan saada mitään erityistä aikaiseksi.

Joskus on ihan hyvä antaa päivän mennä omalla painollaan. Tehdä sitä, mikä tuntuu mukavalta, ja olla välillä tekemättäkin.

Huomenna on taas maanantai ja back to business.

Ja veikkaanpa, että huomiselle päivälle kertyy pituutta ihan riittävästi.

Mutta nyt mie taidan vielä hetken nauttia tästä sunnuntai-illasta.

Katsotaan, mitä uusi viikko tuo tullessaan. 💚

Inka

Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.