Kauneutta etsimässä – Kauppakierrosta ja arvokkaita kohtaamisia

Keskiviikko 18.11.2026

Tänään mie kävin Savonlinnassa ostoksilla. Tai no, kiertelin kauppoja mitään löytämättä mutta sitten kävin ostamassa Viksulle kuitenkin uuden paksumman talviloimen.

Tänään oli taas musiikkipäivä. Ensin keikkakanttorikurssia ja sitten vielä Bel canto -lauluharjoitukset päälle. Kyllä oli taas mukavaa musisoida ja laulella! On se vaan jännä, miten musiikki vie mennessään. Siinä unohtuu hetkeksi kaikki muu, kun saa keskittyä ihan johonkin toiseen maailmaan.

Mutta tänään oli muutenkin hieman erilainen päivä.

Mie lähdin nimittäin Savonlinnaan tavallista aikaisemmin, sillä yksi asiakas perui aikansa. Ja kerrankin, miulla ei ollut kiire!

Yleensähän miun Savonlinnan reissut menee niin, että ajan sinne, hoidan sen asian minkä takia olen lähtenyt ja sitten jo kaasu pohjassa takaisin Sulkavalle. No, ei nyt ihan kaasu pohjassa, mutta ymmärrätte varmaan. 😄

En edes muista, milloin olisin viimeksi ihan rauhassa kierrellyt Savonlinnassa kauppoja.

Nyt mie sitten kiertelin. Kävin parissa kaupassa ja kirpputorillakin. Katselin tavaroita, hypistelin muutamaa vaatetta ja jätin kuitenkin ostamatta. Ei löytynyt mitään sellaista, mitä olisin halunnut tai mikä olisi ollut ihan pakko saada.

Mutta ihmisiä löytyi!

Ja voi että, miten mukavia kohtaamisia päivään mahtuikaan.

Törmäsin useampaankin vanhaan tuttuun. Sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa on joskus tullut oltua paljonkin tekemisissä. Myös entisiä asiakkaita, joiden kanssa on vuosien varrella juteltu yhtä ja toista.

Sitten elämä on vienyt itse kutakin omiin suuntiinsa. Mie muutin Sulkavalle, Savonlinnan reissut harvenivat ja yhteydenpito jäi vähemmälle. Ei siinä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Elämä vaan menee eteenpäin, ja joskus ihmiset vähän katoavat toistensa arjesta.

Mutta tänään niitä tuttuja kasvoja putkahteli vastaan vähän joka suunnasta.

Ja ei siinä voinut vaan pikaisesti tervehtiä ja jatkaa matkaa. Ei suinkaan! Juttua riitti yhden jos toisenkin kanssa.

Mie huomasin, miten mukavaa oli nähdä näitä ihmisiä pitkästä aikaa. Sellaisia, jotka ovat joskus olleet osa miun ihan tavallista arkea.

Ja ehkä kaikkein mukavinta oli se, ettei tarvinnut vilkuilla kelloa koko ajan ja miettiä, että nyt pitäisi jo olla menossa.

Sai ihan rauhassa jäädä juttelemaan.

Kun illalla mietin tätä päivää, niin musiikin lisäksi juuri nuo kohtaamiset jäivät päällimmäisenä mieleen.

En mie Savonlinnasta paljoa tavaraa kotiin tuonut, mutta monta mukavaa keskustelua ja hyvän mielen kylläkin.

Ja tulipa samalla mieleen, että pitäisiköhän sitä joskus lähteä Savonlinnaan ihan muuten vaan. Ilman mitään asiaa, joka on pakko hoitaa.

Vai pitääkö siihenkin ensin keksiä joku hyvä syy? 😄

Inka

Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.