Kauneutta etsimässä – harmaa maanantai ja kutsumaton yövieras
9.11.2026
Kello on keskellä yötä, makuuhuoneesta kuuluu rapinaa ja mie mietin, että jaahas. Nyt se on täällä.
Mutta palataanpa hetkeksi tämän harmaan maanantain alkuun.
Tämän päivän pääväri on nimittäin ollut harmaa.
Sellainen tavallinen marraskuinen harmaa, jolloin aurinko ei juuri näyttäydy ja koko maailma tuntuu olevan vähän samanvärinen.
Mutta ei vaivuta synkkyyteen, vaikka ulkona synkkää onkin!
Tämän päivän valonpilkahdukset olivat nimittäin miun ihanat asiakkaat. 💛
Meillä oli taas niin hauskoja ja inspiroivia keskusteluja, että siinä unohtui ulkona vallitseva harmauskin.
Ja yksi keskustelunaiheista oli tietenkin meidän kissat.
Sissi, Nöpö ja Mörö.
Ne osaavat nimittäin järjestää actionia harmaampaankin päivään.
Kolme kissaa ja yksi portsari
Kun otimme kissat kahdeksan vuotta sitten, kävi meille aika nopeasti selväksi, että ulko-oveen on hankittava kissaluukku.
Mie sain nimittäin toimia portsarina ihan jatkuvasti.
Yksi kissa halusi sisään. Toinen ulos. Kolmas saattoi hetken päästä haluta taas sisään.
Eikä tietenkään niin, että nämä asiat olisi voinut hoitaa yhdellä ovenavauksella.
Ei suinkaan.
Jokaisella kissalla oli oma aikataulunsa ja mamma sai juosta ovenkahvassa.
Niinpä hankittiin kissaluukku.
Ja voi miten kätevä keksintö se onkaan!
Portsarina toimiminen loppui siihen.
Mutta tilalle tuli aivan uudenlaisia työtehtäviä.
Kissaluukun mukana tuli myös kotiinkuljetuspalvelu
Aloimme nimittäin löytää lattioilta hiiriä, myyriä ja joskus lintujen poikasiakin.
Kuolleita, päättömiä ja milloin minkäkin näköisiä.
Ilmeisesti kissat olivat sitä mieltä, että mammakin tarvitsee välillä vähän tuliaisia.
Ja mie sain sitten keräillä niitä lattioilta.
Mutta pari päivää sitten Mörö päätti nostaa tämän palvelun aivan uudelle tasolle.
Se toi sisälle elävän hiiren.
ELÄVÄN!
Mie tietysti komensin Möröä viemään sen saman tien takaisin ulos.
Ja mitä teki Mörö?
Tiputti hiiren suustaan.
Ja hiiri kipitti suoraan sohvan alle.
Siinä sitten sohvaa siirtämään ja hiirtä metsästämään.
Mutta eihän sitä enää löytynyt yhtään mistään.
Hiiri oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Yöllinen hiirenmetsästysoperaatio
Viime yönä sitten heräsin rapisteluun.
Kuuntelin hetken ja mietin, että jaahas.
Nyt se hiiri taitaa ollakin miun makuuhuoneessa.
Eihän siinä auttanut muu kuin nousta sängystä ja hakea Nöpö apuun.
Ajattelin, että nyt saa kissa näyttää, mihin se pystyy.
Ja alkoihan siitä melkoinen operaatio.
Kissa ja hiiri leikkivät piilosta, mie yritin auttaa parhaani mukaan ja välillä näytti jo siltä, että nyt se saadaan kiinni.
Mutta mitä vielä!
Parin tunnin operaation tulos?
Hiiri 1 – Nöpö ja mamma 0.
Hiiri livahti taas karkuun.
En ymmärrä, mihin se oikein katoaa. Mutta ilmeisesti meidän vanhan talon rakenteissa on sellaisia pikkuruisia koloja, joista hiiri pääsee livahtamaan turvaan.
Ja sinne se taas meni.
Onneksi mie sain lopulta uudestaan unen päästä kiinni.
Hiiren tämänhetkisestä olinpaikasta ei ole mitään tietoa.
Ja missä ovat talon hiirivartijat?
Nyt ei auta kuin toivoa, että kissat vihdoin tekisivät sen, mitä varten ne tähän taloon alun perin otettiinkin.
Mutta mitä tekevät Sissi, Nöpö ja Mörö?
Loikoilevat tyytyväisinä olohuoneessa.
Ei näytä hiiriongelma paljon heidän kauneusuniaan häiritsevän.
Toisaalta, kukapa sitä tällaisena harmaana marraskuun päivänä vapaaehtoisesti lähtisi mihinkään, jos voi köllötellä lämpimässä.
Paitsi tietysti emäntä, joka joutuu keskellä yötä jahtaamaan hiiriä. 😄
Sellainen harmaa maanantai tällä kertaa.
Huomenna on uusi päivä.
Ja jossakin täällä talossa on edelleen yksi hiiri.
Saa nähdä, kumpi meistä saa ensi yönä nukkua rauhassa.
💛 Inka
Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.