Kauneutta etsimässä – kummitusko siellä urkuja soitteli?

Kummitusko siellä urkuja soitteli?

17.11.2026

Tiistai-ilta. Sulkavan kirkko. Pilkkopimeää.

Ja siellä mie kävelen yksinäni kännykän taskulampun valossa.

Kuulostaa ihan kauhuelokuvan alulta, vai mitä? 😂

Mutta ei, mie en ollut lähtenyt kummitusjahtiin. Olin ihan vapaaehtoisesti menossa harjoittelemaan urkujen soittoa.

Työpäivän jälkeen suuntasin siis Sulkavan kirkkoon. Kirkkoahan ei pidetä talvisaikaan lämpimänä, joten tiesin jo etukäteen, ettei siellä ainakaan hiki pääse tulemaan.

Mutta se pimeys!

Siinä mie sitten kuljin pimeän hautausmaan halki ja astuin sisälle suureen, hiljaiseen kirkkoon. Kännykän pieni valo näytti juuri sen verran eteenpäin, ettei tarvinnut ihan sokkona hapuilla.

Kirkossa oli niin pimeää, että ulkoa ikkunoiden läpi kajastavat katuvalot ja pihavalot näyttivät jotenkin aivan erilaisilta kuin päivällä.

Ja se hiljaisuus.

Tiiättekö, miten kummasti sitä alkaa kuulla kaikenlaisia ääniä, kun on yksin pilkkopimeässä kirkossa?

Joku pieni rasahdus jossakin.

Mikähän se oli?

Toinen ääni.

Onkohan täällä joku muukin?

Ja vaikka kuinka yrittää olla järkevä aikuinen ihminen, niin kyllä siinä miun mielikuvitus alkoi pikkuhiljaa tehdä omia johtopäätöksiään. 😅

No, mie pääsin kuitenkin urkujen ääreen ja aloin harjoitella.

Siinä sitä sitten soittelin kaikessa rauhassa, kunnes tapahtui jotain omituista.

Yksi urkupilli jäi soimaan.

Kolmiviivainen cis.

Ja se soi. Ja soi. Ja soi.

Vaikka mie en enää koskenut koskettimiin!

Yritin saada sen hiljaiseksi, mutta ei. Cis oli ilmeisesti päättänyt, että hänellä on vielä asiaa.

Lopulta se kuitenkin vaikeni.

No hyvä. Jatketaanpa harjoittelua.

Mutta annas olla, kun pääsin uudestaan siihen kappaleen kohtaan, jossa tuo samainen cis esiintyi.

Siellähän se taas alkoi soida omia aikojaan!

Siinä vaiheessa mie jo mietin, että onkohan täällä joku entinen kanttori jäänyt kummittelemaan ja päättänyt osallistua harjoituksiin. 😂

Ja jos on, niin eikö se nyt voisi vähän auttaa niissä vaikeammissa kohdissa eikä jäädä yhtä ja samaa säveltä huudattamaan!

Kyllä siinä tuli mieleen, että ehkä kylmässä kirkossa urkujenkin koneisto vähän temppuilee. Mutta myöntäkää pois, kummitustarina on paljon hauskempi selitys.

Tunnin verran mie siellä lopulta harjoittelin, eikä mitään sen kummempaa tapahtunut.

Ainakaan mie en nähnyt ketään.

Mutta mistäs sitä tietää, kuka siellä pimeässä kirkossa kuunteli. 👻

Ja jos Sulkavan kirkossa kuuluu joku ilta yksinäinen, pitkä cis, niin älkää heti syyttäkö minua.

Mie saatan olla jo kotona! 😂

Inka

Kauneuden luoja, yrittäjä, hevosihminen ja nainen, jolla on vielä monta unelmaa toteutettavana.